Välillä nihilistisiäkin piirteitä saaneet ruokailutottumukseni ovat herättäneet sen verran hilpeyttä, että päätin nyt sitten raottaa jääkaappini ovea muillekin...

Kaiken perusta tällaisella urheilullisella nuorella on tietenkin proteiini. Aamupalaksi huoltaja yleensä laittaa minulle annoksen kanansydämiä. Ja kyllä, ne ovat RAAKOJA!

 

Olipas ruokakuppi taas sotkuinen, pitääpä valittaa keittiöön. Toivottavasti täältä ei vain löydy sitä saakelin kärpästä...

 

Omegoja ja ameeboja olla pitää kuulemma...

 

Iltapalaksi saan yleensä lihapuuroa, jota Kokki Kakolasta on tällä kertaa nähtävästi höystänyt merilevällä...

 

Tämän sisältö kyllä kieltämättä vähän epäilyttää... Toivottavasti se vihreä ei ollut sitä hulluruohoa...

 

Lisäksi syön myös niitä raakoja kanansiipiä ja olipas minua paikallisen koiratarvikefirman tytöt yhdessä huoltajan kanssa huijanneet syömään sika-nautaa nautana (Muka erehdys kaupantekohetkellä... Teidän nimet on tiedossa!).

Lisäksi tällainen atleetti tarvii toki myös niitä lisäravinteita. Tällaiset pötit löytyvät meikäläisen kaapista ja huoltaja niitä sitten miksailee... Ovat kuulemma luontaisetuja, kun löytyvät tuolta huoltajan kioskin hyllystä. Vissiin niitä jotkut hölmöt ihan ostavatkin...

 

Tämä kyllä taitaa olla isännän miksaama. Näyttää lipeältä...