Kun päivät alkavat pidentyä ja aurinko lämmittää, alkaa Huoltajan joka keväinen näyttelykotkotus ja treeni...
(kuva: Anu Välikangas)
No on siinä se hyvä puoli, että kun meikäläisen "näyttelykunnosta" aletaan stressata, niin pöperöt paranee ja riittävästä levosta huolehditaan ekstra-hyvin...
Ehkä vähän laimea asetelma, mutta yrityksestä jo 8 pistettä...
Levosta joo, mutta kun siinä on se pieni (Helkkarin iso jo...) mutta...
No tuon alusta-asian kanssa pystyn vielä elämään, kunhan ei sänky-/sohvapaikkaa vie, mutta kun se piru meinaa pölliä nuo mun herkutkin...
Yksi päivä ajattelin sitten antaa sille vähän runtua, että oppisi...
Niin eiköhän tuo Huoltaja tullu siihen mesoamaan...
Pisti minut sitten arestiin ja antoi tuon Pikku-Pirun viedä sen luun...
No meikäläinenhän ei helposti toimettomaksi jää, heh heh...
Kroooh... Mi--TÄH!
Öööööööö, siis toi Reiskahan oli tossa jo, tai siis Volga toi sen siihen taitai.... heh...
No eihän se pilkunviilaaja sitä uskonu, ja taas sai "Viaton" kärsiä... (Huoltaja inisee tähän jotai tuolta taustalta... HILJAA!)
No onneksi tuohon mun treeniohjelmaan kuuluu nuo irrottelutkin aina välillä...
Ja pellollakin ollaa oltu...
Sen verran on saanu tässä huomiota, että Isäntä on laskenu mut aina välillä sänkyynkin tota riiviötä karkuun...
Huomiota on toki myös kieroutunu huumorintaju, jota lähinnä Huoltaja harrastaa...
No pienen neuvottelun jälkeen se luopu tosta korva-ideasta ja pakkasi mut autoon sen pikkuriiviön kanssa ja lähettiin jonnekin Nälkämaahan sit katsomaan, onko treeni tuottanu tulosta...
No oman kuntoni jo tiesinkin, mutta olihan se kiva kun Huoltajakin sai iloisen mielen ja meikäläinen jonkun muunkin kuin RuokaValion - tittelin... Tämän suomia etuisuuksia odotellessa...
