Se kaikki alkoi reilu kuukausi sitten, kun Huoltaja alkoi pikku hiljaa raahata meille kaikkea vaaleanpunaista...

 

No minähän näytän hyvältä pinkissäkin, joten olin vain tyytyväinen uusiin varusteisiini...

 

No sitten ne yhtenä iltana sanoivat lähtevänsä käymään Eteläsatamassa Helsingissä. "Joojoo...zzzzzzz." vastasin ja vaivuin rauhaisaan, oikeastaan levolliseen uneen...

 

No aamuyöllä ne olivat sitten lähteneet ja jättäneet Mummon hoitamaan mua ja lapsia. Illalla palasivat ja mitä näinkään!?!

 

EIIII! NÖÖÖÖÖYYYYY!!!!! Äkkiä ovet kiinni ja Mummo ja lapset turvaan...!

 

Tähän tappajahai-musiikkia...

 

AAAAAAAAAARRRRRGGGHH!!!!!!! Se... se on PENTU!!!!!! YYYyyyYYYÄÄÄÄÄKKKK!!!!!

 

Siis sä ET voi tehdä tätä mulle!!!

 

No tekihän se sen kuitenkin. Se ällötys vei ensin mun pedin...

 

Voikohan tässä enää nukkua? Desiä kiitos...

 

Sit se vei mun tyynyt (muumipeittoani ET saa!)...

 

Yövalvomiset... Mä en jaksa!!!

 

Ja sit se piru vie vielä kaikenlisäksi mun eväätkin... Oikeesti, sen silmät hohtaa punaista valoa ja ne on vaan annettava sille...

 

On tää yh-iskän osa armottoman rankka...

 

Mutta siitä keksinkin... Isät ja lapset ovat kuulemma hellyyttävä yhdistelmä... Etsin siis itselleni kumppania jakamaan tämän ankean vauva-arjen. Nimim. Kaksin aina kaunihimpi, yövalvomisetkin menisi mukavammin, heh heh... Voin myös tilapäisesti muuttaa...