Aamupalaksi oli houkuttelevasti aseteltu siipiä. Olisi pitänyt jo siinä vaiheessa tajuta, että jollakin oli jotain taka-ajatuksia...

 

Siis mi-TÄH!?! Mäkitreeniin!!! Kyllä meinasi mennä ruoka henkitorveen...

 

No yritin sitten vielä ruokalevon jälkeen maastoutua sohvalle, ettei se hullu mihinkään mäkeen mua veisi. Ja siis eihän täällä Pohojanmaalla mitään mäkiä edes ole...

 

Siis mitä!?!  Vuoriako ne täällä ovat? Ou mai  gaaaaaaaaad.....

 

No sinnehän sitä sitten mentiin. Simpsiön vuorelle Lapualle. Ja ei muuta kuin mäkeen vaan...

 

Ei kai se tuonne mua meinaa laittaa?

 

Maisemat oli kyllä kieltämättä hyvin epä-pohjalaiset...

 

Havuja Perkele!!!

 

Ja Tähden paikka on huipulla, vai miten se Hugo-peikko sanoikaan...?

 

Sillä (Huoltajalla) oli nuo keilatkin (lue: lapset) mukana, mutta sen verta toi mäki veti hapoille, etten nyt viitsinyt niitä torppaamaan alkaa...

No kyllähän se pisti puhaltamaan, kun reilun puoli tuntia intervallia mäessä edes-takasin veteli...

Tuleeko yrjö? No ei sentään...

 

Se mua vaan jäi laskeutuessa askarruttamaan, että missä se vuori oli...?